[EN] A General Typology of Modern Direct Democracy
[DE] Eine Typologie moderner direkter Demokratie und der Volksabstimmungsverfahren
[GR] ΣΥΝΟΠΤΙΚΗ ΕΡΓΑΛΕΙΟΘΗΚΗ ΤΗΣ ΣΥΓΧΡΟΝΗΣ ΑΜΕΣΗΣ ΔΗΜΟΚΡΑΤΙΑΣ

Modernin suoran demokratian ja kansanäänestysmenettelyjen luokittelu

Kansanäänestysmenettely on poliittinen työkalu; niitä on tyyppiltään ja muodoltaan erilaisia ja ne soveltuvat erilaisiin tehtäviin. Riippumatta suoran demokratian määrittelystä olennaista on, että erityyppiset (aloite, kansalaispäätös, plebiskiitti) ja erimuotoiset (esim. pakollinen ja valinnainen kansalaispäätös) menettelyt erotetaan toisistaan. Erityisen tärkeä on, ettei kansalaisten päätöksentekomenettely (kansalaispäätös) ja vallanpitäjien asettama kansanäänestys (plebiskiitti) sekoitetaan toisiinsa.

(1) Kansalaispäätös on kansalaisreferendumin synonyymi
(2) Asialista-aloite ei sisällä kansanäänestystä.
(3) Kansalaiskokous on suoran demokratian muoto; se vaatii omaa analyysiä.

How to use the typology (Opens PDF in new window)

Contains an algorithm designed to help to determine the forms of procedure that are given by law (constitution + referendum laws + regulations).

Sana “kansanäänestys” ei riitä kuvamaan ja erottelemaan eri kansanäänestysmenettelyt toisistaan; tarvitaan lisää sanoja. Tässä käytetään käsitteitä “kansalaisaloite” ja “kansalaispäätös” kuvaamaan suoran demokratian kahta keskeistä menettelyn tyyppiä. Kansalais-etuliiite korostaa sitä, että suvereeniuden kantajana ei ole jokin yhtenäinen “kansa” vaan yksittäiset kansalaiset. Kansa ei pitäisi ajatella me-henkilönä, jolla on yksi mieli ja yksi tahto. Kansa, joka päättää jostakin asiasta kansanäänestyksellä, on joka kerta erilainen eikä koskaan yksimielinen. Esimerkiksi, jokaisen kansalaisaloitteen alussa se “kansa” (poliittinen tahto), joka sitten vaaliurnilla päättää, ei vielä ole olemassakaan, vaan se ja sen poliittinen tahto muodostuu kansalaisaloiteprosessin – julkisten väittelyiden ja kampanjoinnin – kautta. Tämä kansa tulee näkyviin kun äänestys on päättynyt ja tulos tiedossa.

Kansanäänestysmenettelyjen luokittelua (typologiaa) tarvitaan, että voidaan keskustella suorasta demokratiasta sekoittamatta erilaisia välineitä toisiinsa. Sekaannusta syntyy silloin, kun samalla nimellä puhutaan erityyppisistä menettelyistä; esimerkiksi kun puhutaan vain kansanäänestyksestä, erottelematta kansalaisten ja vallanpitäjien kansanäänestysmenettelyt toisistaan. Sekaannusta syntyy myös toisin päin, kun samasta välineestä käytetään erilaisia nimiä, esimerkiksi kun agenda-aloite kutsutaan myös kansalaisaloitteeksi, kansalaisadressiksi ja kansalaisehdotukseksi.

Kansanäänestysmenettelyjen luokittelu on tarpeen myös sen takia, että eri maissa ovat käytössä erilaiset oikeudelliset terminologiat. Vain luokittelun avulla voidaan verrata eri maiden kansanäänestysoikeudet toisiinsa.

Tässä luokittelussa kansanäänestysmenettelyt erotetaan toisistaan sen perusteella,

1) kuka on äänestyskysymyksen laatija (kansalaiset, edustuksellinen elin, edustuksellisen elimen vähemmistö – taulukon toinen sarake ),

2) kuka käynnistää menettelyn (kansalaiset, laki, edustuksellinen elin, edustuksellisen elimen vähemmistö – taulukon kolmans sarake),

3) kuka päättää asiasta (koko äänestäjäkunta, edustuksellinen elin – taulukon neljäs sarake).

Tuloksena ovat viisi suoran demokratian kansanäänestysmenettelyä (ks. taulukko 1) ja neljä vallanpitäjien kansanäänestysmenettelyä (ks. taulukko 2).

Vallanpitäjien kansanäänestys on tyyppiltään plebiskiitti (englanniksi plebiscite). Toisin kuin suoran demokratian menettely, vallanpitäjien menettely voi olla päätös (sitova kansanäänestys) tai pelkkä mielipidekysely (neuvoa-antava kansanäänestys eli lopullisen päätöksen tekee eduskunta).

Lyhennykset

Ensimmäinen kirjain = Menettelyn käynnistäjä
A=Authority, L=Law, M=Minority of an Authority, P=Popular

Toinen kirjain = Menettelyn muoto
A=Agenda setting, C=Citizen controlled, O=Obligatory, T=Top-down, V=Veto,

Kolmas kirjain = Menettelyn tyyppi
A=Assembly, I=Initiative, P=Plebiscite, R=Referendum, X=Mixed

“+” merkki kertoo, että menettelyyn kuuluu vastaehdotuksen mahdollisuus.

Taulukko 1 Kansalaisten kansanäänestysmenettelyt

Taulukko 2 Vallanpitäjien kansanäänestysmenettelyt

Asialista-aloite muistuttaa kansalaisaloitetta siinä, että kansalaiset käynnistävät menettelyn ja tekevät ehdotuksen. Tämä ehdotus ei kuitenkaan ole äänestyskysymys, josta äänestäjät päättävät, vaan ehdotus eduskunnalle (tai valtuustolle), joka sitten päättää mitä ehdotukselle tapahtuu. Kokemuksesta monesta maasta ja myös Suomen kunnista voi sanoa, että yleensä ei tapahdu mitään vaan ehdotus hylätään. Asialista-aloite on sekatyyppinen; se muistuttaa sekä kansalaisaloitetta että plebiskiittiä.

Taulukko 3 Asialista-aloite on sekatyyppinen

Suoran demokratian sanasto

Asialista-aloite on kansalaisosallistumisen menettely, jonka avulla tietty määrä kansalaisia voi tehdä ehdotuksen (esim. valmiin lakiehdotuksen), jota lainsäätäjän täytyy käsitellä, mutta josta ei suoraan toimiteta kansanäänestystä.

Finanssikansalaispäätös tarkoittaa sitä, että viranomaisen (esim. eduskunnan) päätös julkisen rahan käytöstä alistetaan kansanäänestykselle. Finanssi-kansalaispäätös tarkoittaa esim. sitä, että yksittäisestä tai säännöllisesti toistuvasta julkisesta menosta, joka ylittää määrätyn summan, päätetään kansanäänestyksessä joko aina (pakollinen finanssi-kansalaispäätös) tai kun ryhmä kansalaisia niin vaatii (valinnainen finanssi-kansalaispäätös).

Finanssireferendumi on finanssikansalaispäätöksen synonyymi.

Hallintokansalaispäätös on äänioikeutettujen kansalaisten oikeus vaatia kansanäänestys hallinnollisesta päätöksestä. Finanssikansalaispäätös on yksi hallintokansalaispäätöksen muoto.

Hallintoreferendumi on hallintokansalaispäätöksen synonyymi.

Kansalaisaloite on suoran demokratian menettely ja poliittinen oikeus, jonka avulla tietty määrä kansalaisia voi asettaa oman ehdotuksensa poliittiselle asialistalle ja käynnistää kansanäänestyksen asiasta. He voivat ehdottaa esimerkiksi perustuslain muuttamista tai uutta lakia tai voimassa olevan lain kumoamista. Kansanäänestyksen järjestäminen ei ole viranomaisten päätettävissä. Mikäli eduskunta ottaa kielteisen kannan, ehdotus on alistettava kansanäänestyksessä päätettäväksi. Hyvin muotoiltuun kansalaisaloitemenettelyyn kuuluu, että aloitteentekijöillä on oikeus vetää aloitteensa takaisin. Se avaa tilan neuvotteluille ja kompromissinteolle, jota aloitteentekijät ja edustukselliset elimet voivat käyttää hyväkseen. Aloitteentekijät voivat vetää aloitteensä takaisin, jos ja kun he ovat löytäneet tyydyttävän kompromissin neuvotteluissa hallituksen ja edustkunnan kanssa.

Kansalaispäätös on suoran demokratian menettely, joka sisältää kansanäänestyksen asiakysymyksestä: äänestäjät joko hyväksyvät tai hylkäävät sen. Äänestyksen kohteena voi olla esim. perustuslain muutos tai eduskunnan hyväksymä laki. Menettelyn käynnistää tietty määrä kansalaisia. (Huom: viranomaistan käynnistämä kansanäänestysmenettely ei kuulu suoraan demokratiaan; se on tyyppiltään plebiskiitti.)

Kansanäänestys on väline, jolla poliittinen asiakysymys alistetaan äänioikeutettujen kansalaisten päätettäväksi tai jolla kysytään äänioikeutettujen kansalaisten mielipide johonkin asiakysymykseen (neuvoa-antava kansanäänestys). Suoran demokratian menettelyt (kansalaisaloite ja kansalaispäätös) sisältävät kansanäänestyksen (“sitova kansanäänestys” eli päätös), mutta myös viranomaisten käynnistämät kansanäänestysmenettelyt (plebiskiitit), jotka eivät kuulu suoraan demokratiaan.

Kumoava kansalaispäätös on kansanäänestysmenettely, jonka kohteena on tietty voimassa oleva laki tai asetus; päätöksellään äänestäjät pitävät sen edelleen voimassa tai kumoavat sen.

Lakikansalaisaloite on kansalaisaloite, joka vaatii, että uusi laki säädetään tai vanhaa lakia muutetaan tai kumotaan. Äänioikeutetut kansalaiset päättävät asiasta kansanäänestyksellä.

Lakikansalaispäätös tarkoittaa, että eduskunnassa säädetty laki alistetaan kansalaisten päätettäväksi. Parlamentaarisessa järjestyksessä syntynyt laki voi tulla voimaan vasta sen jälkeen kun äänestäjät ovat hyväksyneet sen kansanäänestyksessä.

Neuvoa-antava kansanäänestys tarkoittaa tässä Suomen perustuslaissa (§ 53) säädetty kansanäänestys, jolla eduskunta kysyy äänestäjien mielipide jostakin asiasta; menettely ei kuulu suoraan demokratiaan.

Osallistava demokratia on hyvin toimivalla edustuksellisella demokratialla täydennettyä suoraa demokratiaa.

Pakollinen kansalaispäätös (pakollinen referendumi) tarkoittaa, että tietyistä perustuslaissa tai laissa säädetyistä asioista pitää päättää kansanäänestyksellä.

Perustuslakikansalaisaloite on kansalaisaloite, joka vaatii, että perustuslakia muutetaan tai uudistetaan.

Plebiskiitti on kansanäänestys, joka toimitetaan vallanpitäjien (presidentin, hallituksen, eduskunnan) aloitteesta. Usein, esimerkiksi Suomessa, plebiskiitti on muodoltaan vain neuvoa-antava kansanäänestys: äänestystulos ei ole sitova. Plebiskiitti on väline, jolla valtaa pitävät pyrkivät oikeuttamaan omaa vallankäyttöänsä eli vahvistamaan tai pelastamaan valtaansa kansan(äänestyksen) avulla. Tarkoituksena ei ole, että kansalaiset osallistuisivat päätöksentekoon (demokratian toteuttaminen), vaan kansanäänestyksellä hallitus pyrkii osoittamaan, että sen harjoittamaa politiikkaa kannatetaan.

Referendumi on kansalaispäätöksen synonyymi.

Sitova kansanäänestys ks. kansanäänestys

Suora demokratia merkitsee sitä, että kansalaiset käyttävät valtiovaltaa suoraan ja omaehtoisesti toimiessaan lainsäätäjinä. Tämä on ratkaiseva ero välilliseen demokratiaan, jossa lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta. Klassinen suora demokratia, joka syntyi antiikissa Ateenassa, oli kokousdemokratiaa: vapaat kansalaiset kokoontuivat torilla ja tekivät poliittiset päätökset suoraan itse. Moderni suora demokratia sen sijaan, joka syntyi Amerikan ja Ranskan vallankumousten aikaan, perustuu kansalaisaloitteisiin ja kansalaispäätöksiin. Moderni suora demokratia tarkoittaa, että kansalaisilla on välitön lainsäädäntö-oikeus “lakien esittämis- ja hylkäämisoikeuden” eli kansalaisaloitteen ja kansalaispäätösten kautta.

Suoran demokratian menettely a) sisältää kansalaisten oikeuden osallistua suoraan poliittiseen päätöksentekoprosessiin asiakysymyksistä ja samalla b) toimii vallan jakamisen välineenä, joka antaa kansalaisille päätösvaltaa. Suoran demokratian päämenettelyt ovat: kansalaisaloite ja sekä valinnainen että pakollinen kansalaispäätös.

Valinnainen kansalaispäätös on kansalaispäätös, joka järjestetään, kun ryhmä kansalaisia sitä vaatii (ks. myös pakollinen kansalaispäätös).

Vaalioikeus on oikeus äänestää vaaleissa ja asettua ehdokkaaksi.

Vastaehdotus on vaihtoehtoinen ehdotus kansalaisaloitteen tai kansalaispäätöksen ehdotukselle. Kansanäänestyksessä päätetään samalla vastaehdotuksesta ja kansalaisaloitteen (tai kansalaispäätöksen) ehdotuksesta. Vastaehdotuksen tekijänä voi olla joko viranomainen tai ryhmä kansalaisia. Esimerkiksi, eduskunnalla voisi olla oikeus tehdä vastaehdotus kansalaisaloitteelle.

Äänestysoikeus on oikeus äänestää kansanäänestyksessä, jossa päätetään asioista.

Äänioikeus on oikeus äänestää vaaleissa, joissa päätetään henkilöistä. Alunperin Suomessakin erotettiin äänioikeus ja vaalioikeus toisistaan, mutta nykyään sana ‘äänioikeus’ käytetään vaalioikeuksen synonyyminä.